Zeigarnik-ilmiö kertoo, että meillä on taipumus muistaa keskeneräiset tehtävät. Se on nimetty psykologi Bluma Zeigarnikin mukaan, joka 1920-luvun lopulla havaitsi, että tarjoilijoilla oli taipumus muistaa tilaukset, joita ei ollut tarjoiltu.

Hän havaitsi myös, että heti kun tilaukset oli tarjoiltu, tarjoilijat tuntuivat unohtavan ne kokonaan.

Katso myös: 4 Mustasukkaisuuden tasot, joista kannattaa olla tietoinen

Tehtävä, jota et ole saanut valmiiksi, tuottaa edelleen tunkeilevia ajatuksia mielessäsi, kunnes saat tehtävän valmiiksi. Kun saat sen "hoidettua", Zeigarnik-ilmiö häviää kyseisen tehtävän osalta.

Kun aloitat jotakin ja jätät sen kesken, koet eräänlaisen dissonanssin. Mielesi muistuttaa sinua keskeneräisestä työstä, kunnes käsittelet sitä jollakin tavalla tai saat sen valmiiksi ja saavutat siten jonkinasteisen vakauden.

Stressi, monitehtäväisyys ja Zeigarnik-vaikutus

Stressi on usein seurausta liiallisesta stimulaatiosta, joka kuormittaa mieltäsi liian monilla ajatuksilla, joita se ei pysty käsittelemään samanaikaisesti. Kun teet monia asioita samanaikaisesti, käytät mieltäsi useisiin eri toimintoihin, mikä lisää mielesi prosessointitehon kuormitusta ja aiheuttaa stressiä.

Zeigarnik-ilmiö voi johtaa myös stressiin, sillä jos henkisellä tehtävälistallasi on liikaa keskeneräisiä tehtäviä, sinulla on taipumus hukkua niihin ja sinun on vaikea keskittyä käsillä olevaan tehtävään.

Paras tapa ehkäistä tällaista stressiä on muuttaa "henkinen" tehtävälista "fyysiseksi" kirjoittamalla se paperille, puhelimeen tai muuhun laitteeseen.

Tämä vapauttaa kognitiivisen kaistanleveyden Zeigarnik-ilmiön aiheuttamista häiritsevistä ajatuksista, jotta voit käyttää enemmän henkistä prosessointitehoa käsillä olevaan tehtävään.

Kun kirjoitat jotakin tehtävälistalle, mielesi vakuuttuu siitä, että tehtävä tulee tehtyä ennemmin tai myöhemmin, eikä sillä ole enää tarvetta pommittaa sinua kyseistä tehtävää koskevilla ajatuksilla.

Palkkio-odotus ohjaa toimintaasi

Zeigarnik-ilmiö voi vain muistuttaa sinua keskeneräisistä tehtävistäsi, mutta se ei voi oikeastaan pakottaa sinua saattamaan niitä loppuun. Jonkin tehtävän tekemisen ajatteleminen ja sen tekeminen ovat kaksi eri asiaa, vaikka ensin mainittu edeltääkin aina jälkimmäistä. Asiaan liittyy toinenkin tekijä - palkitsemisodotus.

Oletetaan, että sinulla on kaksi keskeneräistä tehtävää mielessäsi - kirjan lukeminen ja elokuvan katsominen. Zeigarnik-ilmiö muistuttaa sinua aika ajoin molemmista tehtävistä. Mutta se, minkä tehtävän todella suoritat, riippuu siitä, kumpi tehtävä on mielestäsi palkitsevampi.

Useimmille meistä elokuvan katsominen on paljon palkitsevampaa ja miellyttävämpää kuin kirjan lukeminen, joten viivyttelemme todennäköisesti jälkimmäisen lukemista.

Korvamadoista eroon pääseminen

Eräs hyvin yleinen esimerkki Zeigarnik-ilmiön toiminnasta on korvamadot - kappaleet, jotka jäävät päähäsi. Kuuntelet kappaleen, muodostat siitä epätäydellisen muistin ja huomaat sitten soittavasi muistamasi osan yhä uudelleen ja uudelleen päässäsi.

Viimeinen asia, jota hän haluaisi, on Beethovenin 9. sinfonia, joka juuttuu hänen päähänsä. Jos et ymmärrä, mistä puhun, suosittelen katsomaan Kellopeliappelsiinin.

Näin tapahtuu, koska muistisi laulusta on vielä epätäydellinen. Muistat siitä vain osia tai et täysin ymmärrä sen sanoja tai sävelmää. Mieli jatkaa laulun soittamista yhä uudelleen ja uudelleen toivoen, että se valmistuu jokaisella uudella yrityksellä. Mutta niin ei voi tapahtua, koska muistisi laulusta on epätäydellinen.

Kun mielesi soittaa laulua yhä uudestaan ja uudestaan, se on itse asiassa Zeigarnikin efekti, joka pyytää sinua kuulemaan laulun uudelleen, jotta mielesi saataisiin pois hourailustaan.

Katso myös: Miksi ihmiset hymyilevät?

Jos kuuntelet kappaleen useaan kertaan alusta loppuun, se vakiintuu muistissasi johdonmukaisesti. Sitten olet päässyt eroon korvamatosta.