Muutoksen pelko on yleinen ilmiö ihmisillä. Miksi ihmiset pelkäävät muutosta niin paljon?

Kun ymmärrät, mitä mielessäsi liikkuu, mikä saa sinut pelkäämään muutosta, voit paremmin hillitä tätä taipumusta itsessäsi.

Tässä artikkelissa keskustelemme perusteellisesti siitä, mikä aiheuttaa muutospelkoa, ja tarkastelemme sitten joitakin realistisia keinoja sen voittamiseksi.

Muutos voi olla myönteinen tai kielteinen. Emme voi tietää, onko muutos ollut meille hyväksi vai ei, ennen kuin aika kuluu ja nostaa verhoja tuloksista.

Voidaan kuitenkin väittää, että muutos tekee meistä usein parempia. Se auttaa meitä kasvamaan. Meidän pitäisi pyrkiä siihen. Ongelma on, että vastustamme muutosta hyvin voimakkaasti, vaikka me tietää se voi olla hyväksi meille.

Muutosvastarintaa vastaan taistellessamme meidän on siis pohjimmiltaan taisteltava omaa luontoamme vastaan. Mutta mitä se edes tarkoittaa? Kuka taistelee ketä vastaan?

Syyt muutoksen pelkoon

Sekä luonto että kasvatus voivat aiheuttaa muutospelkoa. Toisinaan muutospelko voi peittää alleen taustalla olevan pelon, kuten epäonnistumisen pelon. Käydään läpi joitakin yleisiä syitä, joiden vuoksi ihmiset pelkäävät muutosta.

1. Tuntemattoman pelko

Kun yritämme tehdä muutoksia elämäämme, astumme tuntemattoman alueelle. Mieli pitää tuttuudesta, koska se tietää, miten sitä käsitellään.

Ihmiset puhuvat usein mukavuusalueesta, jolla tarkoitetaan rajaa, jonka sisällä ihminen rajoittaa toimintansa. Tästä mukavuusalueesta irtautuminen tarkoittaa sitten tämän rajan laajentamista kokeilemalla uusia asioita.

Sama pätee myös mieleen.

Meillä on myös henkinen mukavuusalue, jonka sisällä rajoitamme ajattelu-, oppimis-, kokeilu- ja ongelmanratkaisutapojamme. Tämän alueen rajojen ylittäminen tarkoittaa, että mielelle asetetaan enemmän paineita. Se aiheuttaa henkistä epämukavuutta, koska mielen on käsiteltävä, käsiteltävä ja opittava uusia asioita.

Mieli haluaa kuitenkin säästää energiaansa, joten se pysyy mieluummin mukavuusalueellaan. Ihmisen mieli kuluttaa huomattavan osan kaloreista. Ajattelu ei ole ilmaista. Sinun on siis parempi olla hyvä syy laajentaa mielen mukavuusaluettasi, tai mielesi vastustaa sitä.

Tuntematon on ahdistuksen kasvualusta. Kun emme tiedä, mitä tulee tapahtumaan, meillä on taipumus olettaa, että pahin mahdollinen tapahtuu. Pahimpien skenaarioiden kuvitteleminen on mielen tapa suojella sinua ja saada sinut palaamaan tunnettujen asioiden maailmaan.

Tuntematon ei tietenkään ole riskitöntä, mutta mieli on taipuvainen pahimpiin skenaarioihin, vaikka parhaat skenaariot olisivat yhtä todennäköisiä.

"Tuntematonta ei voi pelätä, koska tuntematon on vailla tietoa. Tuntematon ei ole positiivinen eikä negatiivinen. Se ei ole pelottava eikä ilahduttava. Tuntematon on tyhjä; se on neutraali. Tuntemattomalla itsellään ei ole voimaa herättää pelkoa."

2. Epävarmuuden sietämättömyys

Tämä liittyy läheisesti edelliseen syyhyn, mutta siinä on tärkeä ero. Tuntemattoman pelko sanoo:

"En tiedä, mihin astun. En tiedä, selviänkö siitä, mitä siellä on. Luulen, että se, mitä siellä on, ei ole hyvä."

Epävarmuuden suvaitsemattomuus sanoo:

"En voi sietää sitä, etten tiedä, mitä on tulossa. Haluan aina tietää, mitä on tulossa." "En voi sietää sitä, etten tiedä, mitä on tulossa."

Tutkimukset ovat osoittaneet, että epävarmuus tulevaisuudesta voi aiheuttaa samoja tuskallisia tunteita kuin epäonnistuminen. Aivosi ajattelevat, että jos olet epävarma, olet epäonnistunut.

Nämä tuskalliset tunteet motivoivat meitä korjaamaan tilanteemme. Kun epävarmuus aiheuttaa huonoa oloa, mielesi lähettää sinulle huonoja tunteita varmuuden palauttamiseksi. Epävarmuuden pysyminen pitkään voi siis johtaa jatkuvaan huonoon mielialaan.

2. Tottumuksiin perustuvat olennot

Pidämme varmuudesta ja tuttuudesta, koska nämä olosuhteet mahdollistavat sen, että olemme tottumuspohjaisia. Kun olemme tottumuspohjaisia, säästämme paljon henkistä energiaa. Jälleen kerran, se liittyy energian säästämiseen.

Tavat ovat mielen tapa sanoa:

"Tämä toimii! Aion jatkaa sitä kuluttamatta energiaa." "Tämä toimii!"

Koska olemme nautintoa etsivä ja kipua välttävä laji, tapamme liittyvät aina palkkioon. Esi-isien aikana tämä palkkio lisäsi jatkuvasti kuntoamme (selviytymistä ja lisääntymistä).

Esimerkiksi rasvaisten ruokien syöminen on saattanut olla erittäin edullista esi-isien aikana, jolloin ruokaa oli niukasti. Rasvaa voidaan varastoida ja sen sisältämä energia voidaan hyödyntää myöhemmin.

Nykyään ainakin kehittyneissä maissa ei ole pulaa ruoasta. Loogisesti ajateltuna näissä maissa asuvien ihmisten ei pitäisi syödä rasvaista ruokaa, mutta he syövät sitä, koska heidän aivojensa looginen osa ei pysty tukahduttamaan aivojensa emotionaalisempaa, mielihyvään perustuvaa ja primitiivisempää osaa.

Heidän mielensä emotionaalinen osa on sellainen:

"Mitä tarkoitat sillä, että älä syö rasvaista ruokaa? Se on toiminut vuosituhansia. Älä käske minua lopettamaan nyt."

Vaikka ihmiset tietoisina tietävät, että rasvainen ruoka vahingoittaa heitä, heidän mielensä tunnepohjainen osa on usein selvä voittaja. Vasta kun asiat menevät huonosta huonompaan, aivojen tunnepohjainen osa saattaa herätä todellisuuteen ja olla kuin:

"Oi, me mokasimme. Ehkä meidän on mietittävä uudelleen, mikä toimii ja mikä ei." "Oi, me mokasimme."

Vastaavasti muut tapamme, joita meillä on elämässämme, ovat olemassa, koska ne ovat sidoksissa johonkin evoluution kannalta merkitykselliseen palkkioon. Mieli olisi mieluummin jumissa näissä tapamalleissa kuin saisi aikaan muutoksia.

Tietoinen mielen ohjaama positiivinen muutos, kuten hyvien tapojen kehittäminen, pelottaa ja ärsyttää alitajuista, tapoihin perustuvaa mielen osaa.

3. Valvonnan tarve

Yksi ihmisen perustarpeista on hallita. Hallinta tuntuu hyvältä. Mitä enemmän voimme hallita ympäröiviä asioita, sitä enemmän voimme käyttää niitä tavoitteidemme saavuttamiseen.

Kun astumme tuntemattomaan, menetämme hallinnan. Emme tiedä, mitä aiomme käsitellä tai miten - tilanne on hyvin voimaton.

4. Kielteiset kokemukset

Tähän mennessä olemme keskustelleet ihmisluonnon yleismaailmallisista piirteistä, jotka edistävät muutoksen pelkoa. Negatiiviset kokemukset voivat pahentaa tätä pelkoa.

Jos aina kun yrität tehdä muutoksen, elämäsi romahtaa, pelkäät todennäköisesti muutosta. Ajan myötä opit yhdistämään muutoksen kielteisiin seurauksiin.

5. Uskomukset muutoksesta

Negatiiviset uskomukset muutoksesta voivat siirtyä sinulle myös kulttuurisi auktoriteettihahmojen kautta. Jos vanhempasi ja opettajasi ovat aina opettaneet sinua välttämään muutoksia ja "tyytymään" asioihin, vaikka ne eivät olisikaan sinulle hyväksi, niin tulet tekemään niin.

6. Epäonnistumisen pelko

Vaikka kuinka monta kertaa sanoisit itsellesi, että "epäonnistumiset ovat ponnahduslautoja menestykseen" tai "epäonnistuminen on palautetta", tunnet silti huonoa omaatuntoa, kun epäonnistut. Pahat tuntemukset, joita saamme, kun epäonnistumme, antavat meille mahdollisuuden käsitellä epäonnistumista ja oppia siitä. Et tarvitse mitään kannustuspuheita. Mieli tietää, mitä se tekee.

Mutta koska epäonnistumiseen liittyvät tunteet ovat niin tuskallisia, pyrimme välttämään niitä. Yritämme estää itseämme epäonnistumasta, jotta voisimme välttää epäonnistumisen aiheuttaman kivun. Kun tiedämme, että epäonnistumisen aiheuttama kipu on omaksi parhaaksemme, voimme välttää sen välttämistä.

7. Pelko siitä, että menetämme sen, mitä meillä on

Toisinaan muutos tarkoittaa sitä, että meidän on luovuttava siitä, mitä meillä on nyt, jotta saamme enemmän sitä, mitä haluamme tulevaisuudessa. Ihmisten ongelma on se, että he kiintyvät nykyisiin resursseihinsa. Tämäkin juontaa juurensa siihen, että esi-isiemme ympäristössä resurssit olivat niukat.

Resurssien säilyttäminen olisi ollut edullista evoluution aikaisessa menneisyydessä, mutta nykyään sijoittaja tekisi huonon päätöksen, jos hän ei tekisi investointeja eli menettäisi osan resursseistaan saadakseen myöhemmin enemmän.

Vastaavasti nykyisistä tavoista ja ajattelutavoista luopuminen voi aiheuttaa epämukavuutta, mutta voi olla parempi, jos niistä luovutaan lopullisesti.

Joskus saadaksemme enemmän meidän on investoitava, mutta mieli on vaikea saada vakuuttuneeksi siitä, että resurssien menettäminen on hyvä ajatus. Se haluaa pitää kiinni viimeisestä pisarastaan.

8. Menestyksen pelko

Ihmiset saattavat tietoisesti haluta parantaa itseään ja menestyä paremmin, mutta jos he eivät oikeasti näe menestyvänsä, he löytävät aina keinoja sabotoida itseään. Elämällämme on taipumus olla yhdenmukainen minäkuvamme kanssa.

Tämän vuoksi menestyjät sanovat usein, että he tunsivat menestyvänsä, vaikka eivät menestyneetkään. He tiesivät, että se tapahtuisi.

Kukaan ei tietenkään voi tietää, mitä tulee tapahtumaan.

He yrittävät sanoa, että he olivat rakentaneet mielessään kuvan itsestään - siitä, kuka he halusivat olla. Sitten he pyrkivät siihen. Henkinen työ tulee ensin, ja sitten keksit, miten se tehdään.

9. Kritiikin pelko

Ihmiset ovat heimoeläimiä. Meillä on tarve kuulua heimoon - tarve tuntea kuuluvamme joukkoon. Tämä synnyttää meissä taipumuksen mukautua muihin. Kun olemme samanlaisia kuin ryhmämme jäsenet, he pitävät meitä todennäköisemmin yhtenä heistä.

Kun joku yrittää muuttua tavalla, jota hänen ryhmänsä ei hyväksy, hän kohtaa muiden vastustusta. Ryhmä kritisoi ja hyljeksii häntä. Peläten muiden loukkaantumista, hän saattaa pyrkiä välttämään muutosta.

Välitön vs. viivästetty tyydytys

Useimmissa tapauksissa ihmiset vastustavat muutosta eivät siksi, että he pelkäävät kritiikkiä tai että heillä olisi negatiivisia uskomuksia muutoksesta. He pelkäävät muutosta siksi, että he eivät voi voittaa taistelua omaa luontoaan vastaan. He haluavat loogisesti muuttua, mutta epäonnistuvat yhä uudelleen ja uudelleen positiivisen muutoksen toteuttamisessa.

Kuten aiemmin mainittiin, kyse on aivojen loogisesta osasta verrattuna tunneaivoihin. Tietoinen mielemme on paljon heikompi kuin alitajuntamme.

Olemme siis enemmän tottumuksiin kuin valintoihin perustuvia.

Jos olet miettinyt hyviä ja huonoja päiviäsi, olet varmasti huomannut, että hyvät päivät ovat usein valintoihin perustuvia ja huonot taas tapoihin perustuvia.

On tuskin olemassa kolmatta tapaa elää päiväsi. Sinulla on joko hyvä tai huono päivä.

Hyvä päivä on silloin, kun olet ennakoiva, pidät kiinni suunnitelmistasi, rentoudut ja pidät hauskaa. Teet harkittuja valintoja ja tunnet hallitsevasi tilannetta. Tietoinen mielesi on kuljettajan paikalla. Olet enimmäkseen viivästyneen tyydytyksen tilassa.

Huono päivä on silloin, kun sinua ohjaavat pääasiassa tunneaivot. Olet reaktiivinen ja jumissa loputtomassa silmukassa tavoissa, joita et tunne voivasi hallita juuri lainkaan. Olet välittömän tyydytyksen tilassa.

Miksi välittömällä tyydytyksellä on niin suuri valta meihin?

Suurimman osan evoluutiohistoriastamme ympäristömme ei juuri muuttunut. Useimmiten meidän oli reagoitava uhkiin ja tilaisuuksiin välittömästi. Kun näemme saalistajan, juoksemme. Etsimme ruokaa, syömme sen. Aika lailla kuten muutkin eläimet elävät.

Koska ympäristömme ei muuttunut merkittävästi, tämä tapa reagoida välittömästi uhkiin ja tilaisuuksiin säilyi meissä. Jos ympäristö muuttuu merkittävästi, myös tottumuksemme on muututtava, koska emme voi enää olla vuorovaikutuksessa sen kanssa samalla tavalla kuin ennen.

Ympäristömme on muuttunut dramaattisesti vasta muutaman viime vuosikymmenen aikana, emmekä ole vielä pysyneet perässä. Olemme edelleen taipuvaisia reagoimaan asioihin välittömästi.

Tämän vuoksi ihmiset suistuvat helposti raiteiltaan, kun he pyrkivät pitkän aikavälin tavoitteisiin. Meitä ei yksinkertaisesti ole suunniteltu tavoittelemaan pitkän aikavälin tavoitteita.

Meillä on tämä tietoisuuskupla, joka kattaa pääasiassa nykyhetken, osan menneisyydestä ja osan tulevaisuudesta. Monilla ihmisillä on tehtävälista tälle päivälle, harvoilla on lista kuukaudeksi ja vielä harvemmilla on tavoitteita vuodeksi.

Mieli ei ole suunniteltu välittämään siitä, mitä tapahtuu niin pitkälle tulevaisuuteen. Se on tietoisuuskuplamme ulkopuolella.

Jos opiskelijoille annetaan kuukausi aikaa valmistautua tenttiin, heidän pitäisi järkevästi jakaa valmistautumisensa tasaisesti 30 päivän ajalle stressin välttämiseksi. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Sen sijaan useimmat heistä panostavat eniten viimeisiin päiviin? Miksi?

Koska koe on nyt heidän tietoisuuskuplansa sisällä - se on nyt välitön uhka.

Kun olet töissä ja kuulet puhelimesi ilmoituksen, miksi jätät työsi kesken ja vastaat ilmoitukseen?

Ilmoitus on välitön tilaisuus saada palkkio.

Välittömästi. Välittömästi. Välittömästi!

Rikastu 30 päivässä!

Laihduta 1 viikossa!

Markkinoijat ovat jo pitkään käyttäneet hyväkseen tätä ihmisen tarvetta välittömiin palkintoihin.

Muutospelon voittaminen

Sen mukaan, mikä aiheuttaa muutospelkoa, seuraavassa on lueteltu tapoja, joilla se voidaan voittaa:

Perimmäisiin pelkoihin puuttuminen

Jos muutoksen pelkosi johtuu taustalla olevasta pelosta, kuten epäonnistumisen pelosta, sinun on muutettava uskomuksiasi epäonnistumisesta.

Tiedä, että epäonnistuminen tuntuu pahalta, ja se ei haittaa - sillä on tarkoituksensa. Jos muutos, jota yrität saada aikaan, on sen arvoinen, matkan varrella kohtaamasi epäonnistumiset tuntuvat merkityksettömiltä.

Jos muutoksen pelon taustalla on kritiikin pelko, olet saattanut langeta mukautumisen ansaan. Kannattaako heidän todella mukautua?

Muutoksen uudelleenkehittäminen

Jos sinulla on ollut kielteisiä kokemuksia muutoksesta, voit voittaa sen hyväksymällä muutoksen useammin. Ei ole reilua julistaa, että kaikki muutos on huono asia, jos olet antanut muutokselle vain muutaman mahdollisuuden.

Mitä enemmän otat muutoksen vastaan, sitä todennäköisemmin kohtaat muutoksen, joka muuttaa sinut lopullisesti. Ihmiset luopuvat muutoksesta liian pian yrittämättä tarpeeksi monta kertaa. Joskus se on vain numeropeliä.

Kun näet, miten myönteinen vaikutus muutoksella on ollut sinuun, alat suhtautua muutokseen myönteisesti.

Luonnollisen inhimillisen heikkouden voittaminen

Ymmärrät nyt, miksi olemme taipuvaisia jahtaamaan välitöntä tyydytystä ja välttämään kipua. Emme voi taistella näitä taipumuksia vastaan. Voimme kuitenkin hyödyntää niitä saadaksemme aikaan myönteisiä muutoksia elämässämme.

Jos olet ylipainoinen, tavoite tuntuu liian suurelta ja liian kaukaiselta tulevaisuudessa.

Jos pilkot tavoitteen helpoiksi, hallittaviksi vaiheiksi, se ei enää tunnu niin pelottavalta. Sen sijaan, että keskityt siihen, mitä saavutat 6 kuukauden kuluttua, keskity siihen, mitä voit saavuttaa tällä viikolla tai tänään. Sitten huuhtele ja toista.

Näin pidät tavoitteesi tietoisuuskuplassasi. Pienet voitot, joita saat matkan varrella, vetoavat välittömän tyydytyksen nälkäisiin aivoihisi.

Elämä on kaoottista, ja on todennäköistä, että suistut raiteilta. Tärkeintä on päästä takaisin raiteille. Johdonmukaisuudessa on kyse siitä, että pääset johdonmukaisesti takaisin raiteille. Suosittelen seuraamaan tavoitteitasi viikoittain tai kuukausittain. Edistyminen on motivoivaa.

Sama pätee tapojen muuttamiseen. Voittaa luontainen taipumuksesi valloittaa suuri tavoite kerralla (Heti!). Se ei toimi. Epäilen, että teemme näin, jotta saamme oikeutetun tekosyyn lopettaa aikaisemmin ("Näetkö, se ei toimi") ja palata vanhoihin tapoihimme.

Sen sijaan ota pieni askel kerrallaan. Huijaa mielesi uskomaan, että suuri tavoite on oikeasti pieni, heti saavutettavissa oleva tavoite.

Kun pilkot tavoitteesi pieniin palasiin ja saavutat ne yksi kerrallaan, hyödynnät sekä välittömyyttä että tunteita. Tyytyväisyys, jonka saat rastittamalla asioita, pitää sinut liikkeellä eteenpäin. Se on rasvaa positiivisen muutoksen aikaansaamisen moottorissa.

Uskominen, että voit saavuttaa tavoitteesi, ja visualisoiminen, että olet saavuttanut ne, on hyödyllistä samoista syistä. Ne vähentävät psykologista etäisyyttä sen välillä, missä olet ja missä haluat olla.

Monet asiantuntijat ovat korostaneet, että on tärkeää tietää miksi, eli että on olemassa päämäärä, joka ohjaa tavoitteitasi. Tarkoitus vetoaa myös aivojen tunnepuolelle.