Uskomuksemme, huolemme, pelkomme ja mielialamme aiheuttavat meille vääristyneen käsityksen todellisuudesta, minkä seurauksena emme näe todellisuutta sellaisena kuin se on, vaan näemme sen oman ainutlaatuisen linssimme läpi.

Tarkkanäköiset ihmiset ovat aina ymmärtäneet tämän tosiasian, ja ne, jotka eivät ole siitä tietoisia, ovat vaarassa nähdä vääristyneen version todellisuudesta koko elämänsä ajan.

Koska todellisuutta havainnoidessamme tieto vääristyy ja poistuu, mieliimme tallentuva tieto voi lopulta olla täysin erilaista kuin todellisuus.

Seuraavat esimerkit antavat sinulle käsityksen siitä, miten mielemme muokkaa todellisuutta ja saa meidät havaitsemaan siitä muuttuneen version...

Uskomukset

Tulkitsemme todellisuutta omien uskomusjärjestelmiemme mukaisesti. Keräämme aina todisteita, jotka vahvistavat jo olemassa olevia sisäisiä uskomuksiamme.

Aina kun törmäämme tietoon, joka ei vastaa uskomuksiamme, meillä on taipumus poistaa tieto kokonaan tai vääristää se niin, että se vastaa uskomuksiamme.

Jos John esimerkiksi uskoo, että "kaikki rikkaat ihmiset ovat varkaita", hän unohtaa Martinin nopeasti tai ääritapauksissa saattaa jopa kieltää Martinin rehellisyyden, kun hän törmää tai kuulee Martinista, joka on miljardööri ja samalla hyvin rehellinen.

Näin tapahtuu, koska Johnilla on jo uskomus, jonka mukaan "kaikki rikkaat ihmiset ovat varkaita", ja koska alitajuntamme pyrkii aina pitämään kiinni uskomuksistaan, se poistaa tai vääristää kaiken ristiriitaisen tiedon.

Sen sijaan, että John todella pohtisi Martinin tapausta, joka voisi muuttaa hänen uskomustaan rikkaista ihmisistä, hän hylkää tämän uuden tiedon. Sen sijaan hän jatkaa todisteiden keräämistä, jotka vakuuttavat hänet rikkaiden ihmisten epärehellisyydestä.

Huolet

Todellisuutemme vääristyy joskus niiden asioiden vuoksi, joista olemme huolissamme. Tämä pätee erityisesti huoliin, joita meillä on itsestämme.

Otetaan esimerkiksi Nick, joka pitää itseään tylsänä ja epäkiinnostavana ihmisenä. Eräänä päivänä hän sai tilaisuuden keskustella tuntemattoman ihmisen kanssa, mutta keskustelu ei sujunut hyvin. Molemmat puhuivat hyvin vähän ja tunsivat olonsa kiusalliseksi suurimman osan ajasta.

Koska mielemme yrittää aina "täyttää aukkoja" ja selittää asioita, joista emme ole varmoja, Nick päätteli, että keskustelu ei sujunut hyvin, koska hän on tylsä ihminen.

Mutta hetkinen, onko se totta? Entä jos toinen henkilö oli ujo eikä puhunut paljon? Entä jos toisella henkilöllä oli huono päivä eikä häntä huvittanut jutella? Entä jos toisella henkilöllä oli tärkeä työ kesken ja hän oli sen kanssa kiireinen?

Miksi Nick valitsi kaikista näistä mahdollisuuksista sen, josta hän oli eniten huolissaan?

Kuten huomaat, tällaisissa tilanteissa perustelemme omia huoliamme itsellemme sen sijaan, että yrittäisimme saada lisää tietoa, jotta voisimme nähdä todellisuuden tarkasti.

Samoin henkilö, joka epäilee ulkonäköään, päättelee, että hänet on hylätty, koska hän ei ole hyvännäköinen.

Huolemme eivät koske pelkästään persoonallisuuteemme tai minäkuvaan liittyviä asioita, vaan voimme olla huolissamme myös muista asioista, kuten siitä, että pärjäämme kokeessa hyvin, teemme hyvän vaikutuksen haastattelussa, laihdutamme ja niin edelleen.

Kun olemme huolissamme näistä asioista, mielemme on yleensä niiden ajatusten vallassa, ja tämä vääristää havaintomme.

Voit esimerkiksi sanoa painostaan huolestuneelle henkilölle: "Katso tuota", mutta hän saattaa kuulla sen väärin: "Näytät lihavalta".

Koska hän on pakkomielteisesti huolissaan ruumiinpainostaan, hänen tulkintansa ulkoisesta informaatiosta värittyy hänen huolenaiheensa mukaan.

Kiinnitä huomiota tilanteisiin, joissa ihmiset sanovat: "Ai! Luulin, että sanoit...." "Sanoitko juuri....." Nämä paljastavat yleensä, joskaan eivät aina, asiat, joista he ovat huolissaan.

Pelot käsitys vs. todellisuus

Pelot vääristävät todellisuutta samalla tavalla kuin huolenaiheetkin, sillä erona on vain se, että pelko on voimakkaampi tunne ja siksi vääristymä on voimakkaampi.

Esimerkiksi henkilö, jolla on käärmefobia, saattaa luulla maassa lojuvaa köydenpätkää käärmeeksi, tai henkilö, joka pelkää kissoja, saattaa luulla pientä pussia kissaksi. Olemme kaikki kuulleet ihmisistä, jotka väittävät nähneensä aaveita, ja miettineet, puhuvatko he totta.

No, kyllä, suurin osa heistä on! Ja se johtuu siitä, että he ovat pelko Tämä pelko vääristi heidän todellisuutensa niin pahasti.

Et koskaan löydä ihmistä, joka ei pelkää aaveita, joka väittää nähneensä aaveita. Saatat pilkata näitä ihmisiä tyhmiksi, mutta et ole myöskään immuuni tällaisille vääristelyille.

Kun näet todella pelottavan kauhuelokuvan, mielesi alkaa tilapäisesti pelätä aaveita. Saatat luulla huoneesi ovesta roikkuvaa takkia aaveeksi, vaikka vain pariksi sekunniksi!

Mielialat ja tunnetila

Käsityksemme tilanteista ja muista ihmisistä ei ole mitenkään vakio, vaan se muuttuu tunnetilamme mukaan.

Jos esimerkiksi olet hyvällä tuulella ja joku, jota tuskin tunnet, pyytää sinua tekemään pari palvelusta, saatat tehdä sen mielellään. On tosiasia, että aina kun autamme jotakuta, meillä on taipumus pitää kyseisestä henkilöstä. Sitä kutsutaan Benjamin Franklinin vaikutukseksi.

Tämä tapahtuu siksi, että mielemme tarvitsee jonkinlaisen oikeutuksen tuntemattoman auttamiselle, joten tekemällä sinut mieleiseksi se ajattelee: "Autoin tuota ihmistä, koska pidän hänestä!" Tässä tapauksessa siis arvioit ihmistä myönteisesti.

Entä jos olisit todella stressaantunut ja sinulla olisi huono päivä, ja tuntematon ihminen tulisi yllättäen ja pyytäisi palvelusta?

Todennäköisin sanaton reaktiosi olisi...

"Pilailetko? Minulla on omat ongelmani huolehdittavana! Jätä minut rauhaan ja häivy, senkin ärsyttävä mulkku!"

Tässä tapauksessa arvostelit selvästi henkilöä negatiivisesti (ärsyttävästi), eikä sillä ollut mitään tekemistä toisen henkilön kanssa. Stressillä on taipumus vähentää kärsivällisyyttämme ja suvaitsevaisuuttamme.

Vastaavasti masentuneella ihmisellä on taipumus taipua negatiivisiin ajatuksiin, kuten "ei ole ulospääsyä" tai "kaikki toivo on mennyttä", ja hän odottaa aina pahempaa. Jopa vitsit, joita hän piti ennen hyvin hauskoina, eivät tunnu enää hauskoilta.

Onko näistä harhoista päästävä pois?

Parasta, mitä voit tehdä hahmottaaksesi todellisuuden oikein, on kehittää tietoisuutta ja ennakkoluulottomuutta. Tällä tarkoitan sitä, ettet ole jäykästi kiinni omissa uskomuksissasi ja että harkitset mahdollisuutta, että hahmotat tapahtumat väärin.

Siihen kuuluu myös sen tosiasian ymmärtäminen, että sillä, miten sinä arvostelet muita ja miten muut arvostelevat sinua, on paljon tekemistä arvostelevan henkilön uskomusten, huolenaiheiden, pelkojen ja tunnetilojen kanssa.